|
Palo 24.01.2002
Sytytän sieluni palamaan,
ruokin tulta haaveilla,
loputtomilla lupauksilla,
ja totuuden karttamisella.
Katselen paloa ihaillen ja kuitenkin,
pelko sydämessä siitä,
että kun se palaa loppuu,
niin kaikki on ohi.
Pelkään niin paljon huomista,
että vihaan nukkumaan menoa.
Huominen on aina vain huominen,
ja huomenna sielustani on taas
osa kadonnut savuna ilmaan.
Päivä päivästä, tunti tunnista
katselen kuinka sekunti viisari
liikkuu loppumatonta ympyrää.
Sen liike on niin vääjäämätön
että pelkkä ajatuskin
sen loputtomuudesta
saa tuntemaan itsensä niin...
turhaksi.
Ja taas heitän lisää puita takkaan...
Ja taas petän itseäni luulemaan
että maailma on niin julma kun
tosiasassa itse olen julma
maailmaa kohtaan.
Puen mustan kaavun päälleni,
istun alas ja lumoudun
liekkien tanssiin.
Kauniita unia maailma.
Herättäkää kun/jos viisari pysähtyy ?
[TAKAISIN]
|