|
Kello 31.07.2002
Kello tikittää vieressäni
katselen kuvaasi mielessäni
pidän siitä kiinni,
enkä enää kuule sydämeni lyöntejä.
Nukun(ko) suru peittonani,
mustat pilvet ylläni
sataa verta,
joka kerta,
kun nostan käteni ylös.
Kukaan ei ota kiinni,
kun tipun korkealta katolta
ja löydän itseni matolta.
Taas kerran,
tämän verran,
sanon vain,
että paljon sain...
[TAKAISIN]
|