|
Juna 21.03.2002
Katson (taidan jopa tuijottaa),
kuinka juna lähtee asemalta,
tiedän (koska se sattuu),että
minun pitäisi istua siinä (minulla oli lippu...)
mutta käänsin selkäni,
en uskaltanut astua kyytiin.
Katselen, kuinka se katoaa horisonttiin
ja tiedän kuinka paljon menetin
tekemällä hätäisen päätöksen
en uskaltanut miettiä
(kyynel valuu poskea pitkin)
Niin...
Uusia junia tulee päivittäin,
lähtöjä eri suuntiin
valintoja,päätöksiä
ja taas juna meni.
Nostan rinkkani selästäni,
leiriydyn tähän,
teltan pystytän
juuri ennen pimeää.
Makaan makuupussissa, katselen
kuinka tähdet ovat näennäisesti
yhtä liikkumattomia kuin minun
elämäni ja kuitenkin tähdet
liikkuvat.
Elämä menee eteenpäin.
Tutkin aikataulua ja huomenna
lähtisi juna kuudelta...
Suljen silmäni ja tiedän
herääväni vasta seitsemältä
ja sittenkin, käännän kylkeä
ja huokaisen helpotuksesta.
Nukkuessa kaikki on helpompaa.
[TAKAISIN]
|