Ajaton 29.11.2001
Makaan sängylläni!
Kuuntelen vanhaa levyä!
Muistoja, lämpimiä sinusta!
Meistä kesäisellä nurmikolla!
Näen vielä hymysi!
Kuulen naurusi!
Tunnen ihosi lähelläni!
En! Uskalla avata silmiäni!
En! Uskalla herätä!
Makaan sängylläni,
puristan peittoa rintaani vasten,
koska sydäntäni särkee,
en uskalla avata silmiäni,
en uskalla herätä.
Matkaan muistoissani,
tuonne ja hieman kauemmaksi...
Sinne missä tunsin olevani turvassa,
siellä missä kesä vaihtuu talveen,
talven lumet sulavat ja kesä koittaa uudelleen.
Siellä missä päivät valuvat nopeasti,
eikä niitä saa pysäytettyä,
vaan annan niiden soljua...
Tuoden lämpöä,valoa ja toivoa
muuten pimeään maailmaani!
En! uskalla avata silmiäni!
En! uskalla herätä!
Kappaleet vaihtuvat ja kuulen...
Kuinka kappaleiden sanoista...
Löydän itseni.
Kunnes tapoin itseni,
sanoista, joita en sanonnut,
lauluista, joita en kuullut.
Sateenkaari nousee korkealle taivaalle
sä huomaat sen ensin,
voitit sateenkaarikilpailun.
Annoin sun voittaa.
Hävisin ja jos avaan silmäni,
hyväksyn tappioni.
Jos herään,
huomaan olevani kuollut!
SISÄLTÄ!
Pieni taimen on laitettava kasvamaan?
Taas.
Kunnes joku tulee ja talloo sen.
tappaa.
Eikä kukaan kysy, miltä se musta tuntuu.
'mnice (karma slave)
[TAKAISIN]
|