unimaa.com - The Sound Of The Lost Souls

23.09.2005 Jos osaisin rakastaa, jos osaisin... rakastaisin vain sinua.
17.09.2001 paljon sanoja, monia lauseita. Mitään en saa kuitenkaan sanottua. Antaako maailma anteeksi, jos oikein kauniisti pyytäisin? Korjaisiko maailma virheeni, jos oikein anelisin?
Pimeinä iltoina, katselen ulos ikkunasta ja mietin kuinka maailma voisi olla kaunis paikka jos saisi rakastaa ilman ennakkoluuloja.
Kirkas tähtitaivas ja täyteläinen kuu valaisee kasvojani kun käyn makaamaan lämpimälle ruohomatolle. Kohdistan katseeni kauas tähtiin ja suljen silmäni. Etsin hetkiä jolloin olin rakastunut ja yritän muistella mille ne tuoksuu.
Kannan roskasäkkiä sateessa roskalaatikkoon , juoksen pitkin askelin väistelleen vesilammikoita. En voi olla tuntematta pakottavaa hymyä sisälläni.
Käännän avainta lukossa, kuuluu pieni ääni ja ovi avautuu edessäni. Pimeä käytävä tervehtii lämmöllä ja jo kuuluu pienten tassujen askeleet olohuoneesta. Se on rakkautta.
Tuijotan liikennevaloja, jalka painaa kytkintä ja toinen käsi vaihekepin päällä, pieni tärinä kulkeutuu kehooni ja niska alkaa jäykistymään , vilkaisen viereiseen autoon, siellä on nuoripariskunta lapsensa kanssa. Lapsi itkee mutta muuten kaikki näyttää olevan kunnossa. Käännän katseeni pois, vain huomatakseni , että valo on jo vihreä. Tuntuu , että se on ollut vihreä jo kovin kauan.
Parkkihallissa kaikki tuijottavat toisiaan.
Vesisade hakkaa auton ikkunaan, punaisia valoja edessäni , hidastan vauhtia ja pistän laitan kasetin soimaan. Ei minulla mihinkään ole kiire. Ei enää.
Selaan cd - levyjäni, jokaiseen liittyy jokin muisto, niistä voisi joskus kirjoittaa kirjan.
Avaan oven ja astun tihkusateeseen, otan muutaman askeleen ja huomaamattani, lasini ovat aivan täynnä pieniä pisaroita. Yritän olla välittämättä niistä ja kuitenkin samalla manaan , että miksi en laittanut piilolinssejä. Jo matkan tässä vaiheessa, tunnen itseni apeaksi. Mitähän seuraavaksi tapahtuu ?
Laitan kellon herättämään seitsemältä, ja aina herään jo puoli seitsemän. Tarkoittako tämä siis sitä, että jos laitan kellon herättämään puoli kahdeksan, heräisin seitsemältä ? Kokeilemisen arvoinen puolituntinen kuitenkin.
Pesen käteni, avaan piilolinssineste pullon sekä piilolinssikotelon. Onnistun tiputtamaan kotelon lattialle josta sen vaivattomasti poimin. Pesen käteni huomaamatta uudestaan ja otan vasemman linssin silmästä. Asetan sen vasempaan kämmeneeni , ruiskautan siihen hieman puhdistusainetta ja pyörittelen linssiä oikealla etusormella hetken verran. Tämän jälkeen asetan linssin koteloon ja teen samat toimenpiteet toiselle linssille. Suoriuduttuani edellämainitusta operaatiosta, täytän kotelon puhdistus aineella ja laitan kotelon hyllylle. Suljen puhdistusaine pullon ja taas, pesen käteni. Koko toimenpide rupeama vie alle kaksi minuuttia. Humalassa viisi , ellen sitten kokonaan unohda linssejä päähäni, joka onkin toinen juttu.
Jätän autoradion autooni aina koulupäivän jälkeen koska en viitsisi raahata sitä aina edestakaisin , kuitenkin , tein miten tahansa , joudun aina tekemään ainakin yhden reissun turhaan auton ja kodin välillä. Kaikki vain yhden autoradion takia.
Musta kahvi on yleensä aika pirun kuumaa.
Koulussa opetetaan monia asioita, joita sillä hetkellä pitää kovin turhana. Varsinkin silloin, kun asian tajuaminen tuottaa ongelmia. No, ei hätää, sillä koululaitosten tavoitteena ei ole opettaa yksityiskohtia vaan tarkoitushan on , kokonaisuuksien hallinta. Sanokoon opettajat mitä tahansa.
Oma lapio ojassa harmittaa lähes yhtä paljon kuin märät farkut aamulla.
Joskus kauan sitten pikkupoikana, rakensimme kavereiden kanssa majaa läheiseen metsään. Siellä oli monttu jonka päälle teimme katon kaatuneista puunrungoista. Katkoimme havuja jotta katosta tulisi mahdollisimman tiivis, taisi meillä olla iso muovipeite sadetta varten. Löysimme lautoja joista saimme penkit, pehmusteiksi haimme lehtiroskiksesta sanomalehtiä, tai yleensäkin kaikenlaisia lehtiä. Ihme kumma sillä , se joka sattui löytämään jonkun miestenlehden, kohosi sillä silmänräpäyksessä johtavaan asemaan.
Samaiseen majapaikkaan teimme myös lipputangon, lippuna taisi olla valkoisella pohjalla oleva pääkallo. Emme me mitään merirosvoja kuitenkaan olleet. En ainakaan muista , että olisimme.
Voiko ihmisen elämän jakaa osiin, nuoruus, keski-ikä, vanhuus ? Jakaa janan kolmeen osaan ja toivoa, että jokainen olisi samanpituinen ?
Älä etsi itseäsi muista, etsi muut itsestäsi.
Jos luulet, että rakkaus on vastaus ongelmiisi, olet menettänyt kaiken toivon.
... pistä kaikki toivo itseesi.
Minä rakastan sinua juuri sellaisena kuin itsesi näet peilissä.
Hei sinä!
Haluan tietää nimesi
Haluan tietää jotakin ajatuksistasi
Voisi olla kiva kuulla tunteistasi.
Haluaisin jakaa surusi, nauraa kanssasi.
Miksi et siis kirjoitattaisi minulle ?
"hei,sä et oo tosi!"
Mua pelottaa. Siksi en haluaisi olla.